transientistä

Transientistä on suomalainen termi, joka viittaa tilapäisiin ilmiöihin tai tilan muutokseen ennen järjestelmän vakiintumista. Sillä korostetaan sitä, että ilmiö on väliaikainen ja yleensä erillään pitkäaikaisesta, steady-state -tasosta.

Tekniikassa ja luonnontieteissä transientit syntyvät usein syötön muutoksista, virta- tai jännitepiikeistä, sekä äkillisistä siirtymistä järjestelmässä. Esimerkkejä ovat kytkennän yhteydessä tapahtuvat yliaallot, moottorin käynnistyessä muodostuva jännitepulssi tai sensorin vaste nopean tilanmuutoksen jälkeen. Transienttivastetta tarkastellaan usein ominaisuuksilla kuten nousuaika, harppaus- tai piikkiaika sekä vaimennus (damping) ja tasoittuminen (settling time). Fysikaalisesti ja sähkötekniikassa transienttien analysointi käyttää usein differentiaaliyhtälöitä, impulssivastausta tai Laplacen transformaatiota sekä aika- että taajuustasolla.

Käytännössä transienttejärjestelmä voi paljastaa ominaisuuksia, kuten järjestelmän reaktioiden nopeuden ja vakauden. Yksi keskeinen ero on, että transientin aikana mittaustulos ei vielä heijasta lopullista, vakaata tilaa; vasta steady-state -vaiheessa vasteet ovat toistettavissa ja ennustettavissa.

Matematiikassa ja todennäköisyysläässä transientti voi tarkoittaa tilaa, josta prosessi voi poistua eikä välttämättä pala takaisin, esimerkiksi tason tilastollisessa mallinnuksessa.

Lisäksi termi esiintyy eri alojen sanoituksissa erilaisten tilapäisten ilmiöiden yhteydessä, ja konteksti määrittelee tarkan merkityksen.