testidoublestekniikoiden

Testidoublestekniikoiden käsite viittaa ohjelmistotestauksessa käytettyihin tekniikoihin, joissa testattavan yksikön riippuvuudet korvataan erillisillä testidoublilla. Tavoitteena on eristää testattava osa, hallita ulkoisia olosuhteita ja varmistaa toistettavuus sekä ennustettavuus. Testidoublen avulla voidaan kontrolloida syötteitä, simuloida virhetilanteita ja tarkastella vuorovaikutusta sidoskohteiden kanssa ilman, että ne ovat todellisesti käytössä.

Yleisimpiä testidoubletekniikoita ovat dummy, fake, stub, mock ja spy. Dummya käytetään vain kutsuparametrien täyttämiseen ilman, että siitä muodostuu testin keskeistä kiinnostuksen kohdetta. Fake on toimiva, mutta yksinkertainen toteutus ulkoisesta riippuvuudesta, kuten in-memory-tietokanta. Stub palauttaa ennalta määrätyt vastaukset kutsuihin eikä seuraa vuorovaikutusta. Mock on suunniteltu sekä ajon aikana mahdollistamaan odotusten määrittely että niiden jälkeen tapahtuva verifiointi. Spy puolestaan seuraa ja raportoi kutsuja sekä vuorovaikutuksia, tarjoten havaittavissa olevaa tietoa testin jälkeen.

Käyttökohteita ovat yksikkötestaaminen ulkoisten komponenttien eristämiseksi, virhetilanteiden ja aikakatkaisujen simulointi sekä testien nopeuttaminen ja determinisointi. Onnistunut käytäntö vaatii oikean tason abstraktion, riippuvuuksien injektoinnin sekä huolellisen verifioinnin; vältä liian tiukkaa implisiittistä kytkentää ja sisäisten yksityiskohtien verifiointia, sillä liian monta mockia voi tehdä testeistä herkästi sekä rikki- että vaikeasti ylläpidettäviä.