syntaksianalyysiin

Syntaksianalyysi on kielitieteen ala, joka tutkii lauseiden rakennetta ja miten sanat muodostavat hierarkkisia kokonaisuuksia säännöin, joita kielessä noudatetaan. Sen tavoitteena on kuvata ja selittää lauseiden rakenteellisia suhteita sekä sanojen tehtäviä lauseessa. Syntaksianalyysi keskittyy rakenteeseen ja suhteisiin, ja se eroaa semantiikasta (merkitys) sekä morfologiasta (muoto) keskittymällä kielelliseen järjestykseen ja hierarkiaan.

Keskeisiä käsitteitä ovat lauseenjäseniä kuten subjekti, predikaatti ja objekti sekä niiden välinen rakenne. Lauseen syntaktinen rakenne voidaan esittää ryhminä (fraaseina) tai sanojen välisinä riippuvuussuhteina. Eri teoreettiset suuntaukset kuvaavat näitä suhteita eri tavoin: konstituutiopohjainen malli (phrase structure, kuten X-bar -teoria), riippuvuuskielioppi ja erilaiset funktionaaliset tai kognitiiviset näkemykset.

Menetelmällisesti syntaksianalyysi yhdistää teoreettiset mallit ja empiirisen aineiston. Analyysissä voidaan laatia lauseelle rakenteen puu tai määritellä sanojen välisiä riippuvuussuhteita. Eri suuntaukset korostavat erilaista rakennetta: konstituutiopohjaisessa näkökulmassa painottuvat ryhmittymät ja hierarkiset tasot, riippuvuuskieliopissa taas sanojen välisiä sidoksia ja niiden funktioita.

Syntaksianalyysi on keskeinen osa kieliteknologiaa: sen avulla voidaan toteuttaa sananmuodostuksen sekä kieliopin tarkistus, konekäännökset, puheentunnistus sekä kieliopinopastus- ja oppimisjärjestelmät. Se on myös tärkeä perusta vertailevalle kielitieteelle ja kielenopetukselle.

Historiaan liittyy siirtymä structural linguistics -keskuksista 1950-luvun Chomskyn generatiivisen kielenopin vaikutuspiiriin, minkä jälkeen syntaksianalyysillä on ollut useita rinnakkaisia teoreettisia suuntauksia ja sovelluksia.