synkronoituminen

Synkronoituminen on prosessi, jossa kaksi tai useampi järjestelmä, laite tai prosessi sovittaa tapahtumien, tilojen tai signaalien aikaisuutta toisiinsa siten, että ne toimivat koordinoidusti. Sen tavoitteena on varmistaa, että aikaleimat, tapahtumat ja signaalit noudattavat yhteistä aikakoodia tai järjestystä.

Alueita, joilla synkronointia käytetään, ovat kellonsynkronointi, tiedon synkronointi sekä prosessien synkronointi erityisesti tietotekniikassa ja automaatiossa. Kellonsynkronoinnissa pyritään siihen, että eri laitteet osoittavat samaa todellista aikaa. Käytettyjä keinoja ovat ulkoiset aikalähteet sekä protokollat kuten NTP (Network Time Protocol) ja PTP (Precision Time Protocol), sekä paikalliset kalibrointi- ja korjausmenetelmät.

Tietotekniikassa synkronointi estää kilpajuoksun kaltaisia tilainteita ja varmistaa oikean tapahtumien järjestyksen. Käytännön työkaluihin kuuluvat lukot, synkronointibarrierit sekä hajautetut aikaleima- ja tapahtumajärjestelmäkonstruktiot, kuten Lamportin aikaleimat ja vektorikellot, jotka auttavat järjestämään tapahtumat oikeassa kronologiassa.

Haasteita ovat kellon poikkeama (drift), verkon viiveet ja jitter sekä osittaiset tai täydelliset epäonnistumiset. Ratkaisuina käytetään luotettavia aikalähteitä, säännöllistä kalibrointia sekä suunniteltuja protokollia ja fallback-mekanismeja, jotka säilyttävät koordinaation sekä suurissa että epävarmoissa verkko-olosuhteissa.

Sovelluksia ovat hajautetut tietokannat ja pilvipalvelut, robotiikka ja monikanavainen multimedia sekä sähköverkkojen ja teollisuusautomaation ohjaus. Synkronoituminen on keskeinen osa luotettavien ja ajoituksen huomioivien järjestelmien toimivuutta.