siirtovaikutteisia

Siirtovaikutteisia on käytetty kuvaamaan ilmiöitä, joissa tietyn toimenpiteen vaikutukset ulottuvat suoraan kohdejoukon ulkopuolelle ja vaikuttavat muihin yksilöihin, ryhmiin tai sektoreihin. Termi kattaa usein ns. ulkoisvaikutukset, joita ei voi nähdä pelkästään kohteena olevan toiminnan välittöminä tuloksina. Siirtovaikutteisia voivat olla sekä positiiviset että negatiiviset ja ne voivat syntyä esimerkiksi tiedon leviämisestä, käyttäytymisen jäljittelystä, teknologisten innovaatioiden leviämisestä tai resurssien uudelleenjaosta.

Siirtovaikutteiset esiintyvät monilla tieteenaloilla, kuten taloustieteessä, sosiologiassa, epidemiologiassa ja ympäristötutkimuksessa. Niiden tunnistaminen on keskeistä, kun arvioidaan politiikan, ohjelmien tai investointien todellisia vaikutuksia koko yhteiskunnassa, ei vain niiden suoraa kohdealuetta.

Mittaus ja menetelmät voivat olla haastavia, koska siirtovaikutukset voivat syntyä monin eri tavoin ja vaikeuttaa kausaalisen syy-seuraussuhteen erottamista. Tutkimuksessa käytetään usein kokeellisia tai kvasi-kokeellisia lähestymistapoja sekä tilastollisia malleja, kuten difference-in-differences -menetelmää, verkostomallinnusta ja panelianalyyseja, jotta sekä suorat että siirtovaikutteiset tulokset voidaan erottaa toisistaan.

Esimerkkejä siirtovaikutteista ovat muun muassa rokotteiden laumasuojan aiheuttamat vaikutukset koko väestöön, koulutuspolitiikan välilliset vaikutukset oppilaille ja yhteisöille sekä ympäristötoimien vaikutukset työmarkkinoille tai teknologian omaksumiseen naapuri- ja muita sektoreita laajemmin. Niiden huomioiminen parantaa politiikan suunnittelua ja arviointia.