saostumispolymeroinnissa

Saostumispolymeroinnissa polymeri muodostuu reaktioseoksessa liukenemattomana kiinteänä aineena. Reaktio tapahtuu usein tasaisessa tai heterogeenisessa järjestelmässä, jossa monomerit, initiaattori ja mahdolliset muut lisäaineet ovat liuenneina liuottimeen. Kun polymerisaatioreaktio etenee, kasvavat polymeeriketjut saostuvat liuoksesta, mikä estää niiden liukenemisen ja siten reaktion jatkumisen liuenneessa tilassa. Tämä johtaa usein pienimolekyylisten polymeerien muodostumiseen, sillä polymeeriketjujen kasvu hidastuu saostumisen myötä.

Saostumispolymeroinnissa käytettäviä liuottimia ovat tyypillisesti ne, joissa monomerit ja initiaattori ovat hyvin liukoisia, mutta muodostuva polymeeri on niukasti liukoinen tai täysin liukenematon. Yleisiä esimerkkejä tällaisista liuottimista ovat alkaanit, bentseeni ja eetterit, riippuen käytettävistä monomereista. Polymerointi voidaan käynnistää erilaisilla initiaattoreilla, kuten radikaali- tai ionisilla initiaattoreilla, riippuen polymeroitavasta monomeerista.

Saostumispolymeroinnin etuna on, että muodostuva polymeeri voidaan erottaa helposti reaktioseoksesta suodatuksen avulla. Tämä voi yksinkertaistaa prosessin jälkikäsittelyä ja tuotteen puhdistusta. Toisaalta saostuminen voi myös aiheuttaa haasteita, kuten reaktorin tukkeutumista tai huonon sekoittumisen, jotka voivat vaikuttaa reaktion hallintaan ja polymeerin ominaisuuksiin. Saostumispolymerointia käytetään erilaisten polymeerien, kuten polyakryylinitriilin ja polyvinyylikloridin, valmistuksessa.