ryhmätutkimuksessa

Ryhmätutkimuksessa tarkoitetaan tutkimusmenetelmää, jossa keskitytään ryhmien toimintaan, vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin prosesseihin sen sijaan, että tutkittavat olisi yksilöinä. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää, miten ryhmän dynamiikka, viestintä ja normit muovaavat käyttäytymistä, kokemuksia ja päätöksentekoa. Ryhmät voivat muodostua esimerkiksi työyhteisöistä, koululuokista, verkkoyhteisöistä tai terveydenhuollon tiimeistä, ja tutkimus voi kohdistua sekä arkisiiin että organisaatiokohtaisiin ilmiöihin.

Menetelmällisesti ryhmätutkimus yhdistää usein kvalitatiivisia ja/tai määrällisiä keinoja. Keskeisiä lähestymistapoja ovat osallistuva havainnointi ja etnografiset lähestymistavat, ryhmähaastattelut tai fokusryhmät sekä keskustelupohjaiset menetelmät. Lisäksi käytetään analyysimuotoja kuten diskursiivinen analyysi, sosiaalinen verkostojen analyysi sekä tapauskohtaista analyysiä ryhmätasolla. Aineisto syntyy valtavirrassa ryhmän vuorovaikutuksesta sekä dokumentoiduista keskusteluista ja toiminnasta, jolloin tulokset kuvaavat kollektiivisia ilmiöitä, ei pelkästään yksilöiden luonteenpiirteitä.

Soveltamisalakohtaisesti ryhmätutkimusta voidaan käyttää sosiologiassa, kasvatustieteissä, organisaatio- ja henkilöstötieteissä sekä terveydenhuollon tutkimuksessa. Se on erityisen hyödyllistä tutkimuksissa, joissa ryhmän toiminta, vuorovaikutusverkostot ja kollektiiviset kokemukset ovat olennaisessa asemassa. Eettisesti huomioidaan ryhmän sisäinen dynamiikka, anonymiteetti ja suostumus, sekä se, miten ryhmäheijastumat vaikuttavat haettujen tulosten luotettavuuteen ja yleistettävyyteen.