refraktiosta
Refraktiosta on valon taittuminen, kun valo siirtyy kahden eri aineen rajapinnan läpi. Taittuminen johtuu valon nopeuden muuttumisesta aineesta toiseen, mikä muuttaa myös kulkusuuntaa. Snellin laki kuvaa tätä ilmiötä: n1 sin theta1 = n2 sin theta2. Tässä n1 ja n2 ovat rajapinnan molempien aineiden refraktiiviset indeksit, ja theta1 sekä theta2 ovat valon kulmat rajapinnan kanssa ennen ja jälkeen siirtymän. Indeksit riippuvat aineesta sekä valon aallonpituudesta, minkä vuoksi sama valo taittuu eri väreille eri tavoin; ilmiötä kutsutaan dispersioniksi. Refraktio näkyy muun muassa silmälasien linssien, kamera- ja mikroskoopin optiikassa sekä prisma- ja linssijärjestelmissä, joissa se mahdollistaa valon suunnan muuttamisen ja suurennuksen. Taittuminen etenee siten, että valo taipuu kohti normaalia siirryttäessä tiheämmästä aineesta harvempaan, ja päinvastoin. Kun siirryttäessä harvempaan aineeseen kulma ylittää kriittisen kulman, syntyy total internal reflection, jolloin valo heijastuu rajapinnasta kokonaan. Tämä ilmiö on keskeinen optisissa kuiduissa ja muissa rajapintaratkaisussa.
Sovelluksia ovat silmälasit, linssit, prisma- ja linssijärjestelmät sekä valokuitutekniikka. Refraktio sai tieteellisen muotonsa 1600-luvulla Willebrord Snellin