piiloutumisjärjestelmiin

Piiloutumisjärjestelmät, tunnetaan myös nimellä piilotusjärjestelmät tai naamiointijärjestelmät, ovat teknisiä ja taktisia ratkaisuja, joiden tarkoituksena on tehdä henkilöistä, ajoneuvoista, rakennuksista tai muista kohteista vaikeammin havaittavia vihollisten havaintojärjestelmille. Näitä järjestelmiä käytetään laajalti sotilas- ja turvallisuustoiminnassa, mutta niitä voidaan soveltaa myös siviilikäytössä, kuten luonnonsuojelussa tai elokuvauksessa.

Keskeisiä piiloutumisjärjestelmien periaatteita ovat visuaalinen, infrapuna-, tutka- ja akustinen naamiointi. Visuaalisessa naamioinnissa pyritään sulautumaan ympäristöön käyttämällä maastokuviollisia kankaita, luonnonmateriaaleja tai valonheijastusta vähentäviä pinnoitteita. Infrapunanaamiointi keskittyy vähentämään kohteen lämpösäteilyä, jotta se ei erottuisi lämpökameroilla. Tutkanaamioinnissa käytetään materiaaleja ja muotoja, jotka absorboivat tai hajottavat tutkasäteilyä. Akustinen naamiointi pyrkii vähentämään ääntä, jota kohde tuottaa.

Modernit piiloutumisjärjestelmät voivat yhdistää useita eri naamiointimenetelmiä, jotta ne olisivat tehokkaita monenlaisia havaintotapoja vastaan. Esimerkiksi taistelualusten ja lentokoneiden rungoissa käytetään usein tutka-absorboivia materiaaleja ja erikoistuneita maalipintoja. Sotilaiden varusteissa puolestaan yhdistyvät maastokuviot ja lämpösignaalia heikentävät materiaalit. Teknologian kehittyessä myös älykkäitä naamiointijärjestelmiä tutkitaan, jotka voisivat aktiivisesti muuttaa ulkonäköään ympäristön mukaan.