piilosanatunnuksesta

Piilosanatunnuksesta on käsite, jota käytetään erityisesti suomalaisessa sanapelikirjallisuudessa kuvaamaan mekanismia, jossa tekstiin on kätketty sana ja sen löytäminen edellyttää havaintojen suuntaamista piilotettuihin kaavoihin. Termi ei ole vakiintunut kielitieteen perusmääritelmä, vaan kuvaileva nimi piilosanojen löytämiseen liittyviin peleihin, koulutusharjoituksiin ja kirjallisiin pulmatehtäviin. Piilosanatunnuksen ydin on tarjota lukijalle palkitseva oivallus, jossa piilotetut merkit tai rakenteet paljastavat sanan.

Piilosanatunnuksessa voidaan käyttää erilaisia muotoja. Yleisiä ovat peräkkäin kirjoitetut kirjaimet, jotka muodostuvat sanaksi, kun teksti analysoidaan; akrostinen ratkaisu, jossa sanan muodostavat kappaleen tai lauseiden ensimmäiset kirjaimet; telestichinen ratkaisu, jossa viimeiset kirjaimet muodostavat sanan; sekä säännöllinen kirjainten valinta, kuten jokaisen toisen kirjaimen huomioiminen. Lisäksi sana voi kätkeytyä sanojen sisäisiin järjestelyihin tai merkkien sijoitteluun tekstissä.

Ratkaiseminen edellyttää sekä tekstin rakenteiden havaitsemista että erilaisten risteytymis- ja anagrammikaavojen kokeilemista. Vihjeet voivat olla kontekstia, ohjaavia sanoja tai muusta kaavasta. Piilosanatunnusta käytetään erityisesti opetuksessa sanaston kertaamiseen, lukutaito kehittämiseen sekä harrastepulmien tarjoamiseen.

Piilosanatunnus on joustava keino, jota voidaan käyttää laaja-alaisesti sanaston oppimisessa ja ratkaisukeskeisissä harjoituksissa. Sen käyttö kannattaa sovittaa kohdeyleisön tasolle ja tarjota selkeät ohjeet sekä esimerkkiratkaisut, jotta pulma pysyy sekä opettavaisena että motivoivana.