pictorialismista

Pictorialismi on valokuvauksen taidesuuntaus, joka syntyi 1800-luvun lopulla ja kukoisti 1900-luvun alussa. Sen keskeinen tavoite oli nostaa valokuva taiteen joukkoon ja välittää mielentiloja sekä tunnelmaa, ei vain dokumentoida todellisuutta. Pictorialistit pyrkivät antamaan kuvalle taiteellisen ilmeen ja painottamaan yksittäisen teoksen ilmaisua.

Visuaalisessa ilmeessä korostuivat pehmeä tarkennus, sumuinen tunnelma sekä harkittu sommittelu. Tekniikoina käytettiin erilaisia tulostus- ja käsittelymenetelmiä, kuten gum-bichromate-tulosteita sekä platina- ja palladium-tulosteita sekä kerroksellisia painatus- ja retusointikeinoja. Kuvat saattoivat olla lavastettuja tai muokattuja jälkityön keinoin; tavoitteena oli maalauksellisuus ja emotionaalinen vahvuus.

Yhteisöt ja konteksti: Pictorialismin ympärillä kehittyivät näyttely- ja julkaisutori sekä ryhmät kuten brittiläinen Linked Ring ja yhdysvaltalainen Photo-Secession. Keskeisiä henkilöitä olivat Alfred Stieglitz, Edward Steichen, Gertrude Käsebier ja Alvin Langdon Coburn sekä muut taiteilijat, jotka ajattelivat valokuvaa taiteena ja ilmaisuvälineenä.

Sittemmin 1910-luvulla ja 1920-luvulla modernismin ja suoran valokuvauksen nousu heikensi sen asemaa. Pictorialismin vaikutus näkyy kuitenkin edelleen taidevalokuvauksen historian kehityksessä, ja sen harjoittamia ajatuksia taiteellisesta ilmaisusta pidetään tärkeinä monien myöhempien valokuvantekijöiden innoittajina.