passiivipäätteen

Passiivipäätteet ovat suomen kielen verbien loppuja, joita käytetään ilmaisemaan passiivin rakennetta. Passiivi tarkoittaa, että lauseen toiminta tapahtuu jollakin asiallisella tavalla ilman, että toimija (tekijä) on olennaisesti mainittu. Passiivin käyttö on yleistä sekä virallisessa että arkipuheessa, kun halutaan korostaa toimintaa tai kun toimijaa ei ole tiedossa tai halutaan jättää se epäselväksi.

Päivittäinen (preesens) passiivimuoto muodostuu tavallisesti verbin vartaloon lisättävillä päätteillä, jotka vastaavat suomen kielen vokaalisidonnaisuutta. Esimerkkejä yleisistä preesensin passiiveista ovat: tehdään, kirjoitetaan, rakennetaan, syödään. Nämä muodot päättyvät yleensä -an/-än tai -aan/-ään -ntoistuvasti riippuen verbin vartalosta ja vokaaliharmoniasta.

Mennyt (imperfekti) passiivimuoto muodostuu päätepäätteellä -tiin (usein -ttiin tai -tiin riippuen verbistä). Esimerkkejä: tehtiin, kirjoitettiin, rakennettiin, syötiin. Nämä muodot ilmaisevat, että toiminta tapahtui menneessä ajassa ja ilman tarvetta nimetä tekijä.

Passiivin käyttöä täydennetään usein agentin ilmaisulla by-tyyppisellä rakenteella tai itsestään selviönä yleisnimenä: Lauseen toiminta voi tapahtua “talossa rakennetaan”, “talot rakennetaan kaupungissa” -tyylisesti ilman tarvetta mainita tekijä. Passiivipäätteet tarvitsevat esimerkiksi sopivan aikamuodon ja lauseen nominalisoinnin mukaisesti kehkeän apuverbin tai ajanmukaisen rakenteen.

Lyhyesti: passiivipäätteet ovat keskeinen osa suomen verbien passiivimuotojen muodostusta, antavat tavan esittää toimintaa ilman agentsia ja vaihtelevat preesensin ja imperfektin muodoissa (-an/-än,-a/-ä sekä -tiin).