passiivilisäykset

Passiivilisäykset ovat suomen kielessä verbiin liitettäviä morfeemeja, joiden tehtävänä on muodostaa passiivi. Passiivi on lauseen toimijan ilmaisun yksinkertaistaminen siten, että tekijää ei tai ei tarvitse ilmoittaa. Passiivimuotoja käytetään yleisesti ohjeissa, uutislauseissa ja tieteellisessä kirjoituksessa sekä tilanteissa, joissa toiminnan kohde on tärkeä mutta tekijä ei ole tiedossa tai halutaan jättää epäselväksi.

Passiivin muodot jaetaan kahteen päätyyppiin: finiittisiin passiivimuotoihin ja passiiviseen partiippiin. Finiittiset passiivimuodot muodostuvat lisäämällä verbin vartaloon passiiville tyypillisiä pääte- tai muutosmuotoja; esimerkkeinä ovat nykypäivän passiiviset kuten kirjoitetaan/ kirjoitettiin. Näiden muotojen tarkka morfologinen rakenne vaihtelee verbiluokan ja vokaaliharmonian mukaan.

Passiivisen partisiipin muodostaa -ttu/-tty -päätteiset osat: kirjoitettu, rakennettu, pyydetty. Nämä toimivat sekä adjektiiveina että osana täydentäviä aikamuodoista koostuvia ilmauksia (on kirjoitettu, oli kirjoitettu). Passiivinen partisiippi esiintyy usein preesens- ja perfektiyhteyksissä sekä koostetuissa aikamuodoissa, jolloin toiminta nähdään toimitettuna tilana tai tuloksena.

Käyttö ja vivahteet: Passiivia käytetään, kun halutaan välttää toimijan ilmaisemista tai kun toiminta kuvataan yleisesti faktana. Verbin taivutus sekä äänteelliset säännöt, kuten vokaaliharmonia ja konsonanttien muutokset, vaikuttavat passiivin muodostumiseen ja valittaviin muotoihin verbiluokan mukaan. Passiivilisäykset ovat keskeisiä sekä muodollisessa että teknisessä kirjoituksessa, jossa toiminnan kohde on keskeinen osa lauseen merkitystä.