määritelmätyypeistä

Määritelmätyypit ovat eri tapoja antaa käsitteille tai termeille selvä merkitys. Niitä käytetään kielitieteessä, filosofian keskusteluissa sekä tieteellisessä kirjoittamisessa, ja ne palvelevat erilaisia tarkoituksia: kuvausta nykyisestä kielikäytöstä, uuden merkityksen luomista tai tarkentamista, sekä teoreettista selittämistä.

Sanallinen (lexical) määritelmä kuvaa sanan nykyistä käyttöä sanakirjamaisella tavalla. Se pyrkii heijastamaan yleisesti vallitsevaa merkitystä ja voi sisältää rajoituksia sekä esimerkkejä. Esimerkiksi sanan ‘tiedon’ sanallinen määritelmä perustuu yleensä siihen, mitä tieto tarkoittaa arkipäiväisessä kielessä.

Osoittava (ostensive) määritelmä määrää käsitteen osoittamalla esinettä tai ilmiötä. Tämä tyyppi korostaa yhteistä havaittavissa olevaa merkitystä, eikä välttämättä käytä sanoja kuvaamaan kokonaisuutta. Esimerkki: osoitetaan pallo ja todetaan, että tämä on “pallo”.

Stipulatiivinen määritelmä määrittelee termin merkityksen uudessa kontekstissa tai esityksessä. Sitä käytetään, kun kirjoittaja tai puhuja sallii termille tietyn määritelmän tietyssä keskustelussa, vaikka se poikkeaisi yleisestä käytöstä.

Tarkentava (tarkentava) määritelmä pyrkii kaventamaan tai selkeyttämään epäselvää käsitettä ilman, että se muuttaa sen perusmerkitystä. Tällainen määritelmä vähentää tulkinnanvaraa.

Teoreettinen määritelmä rakentuu jonkin teorian tai tutkimusalueen sisälle ja selittää käsitteen suhteessa teoreettiseen rakenteeseen. Luetteloiva (luettelo) määritelmä taas määrittää käsitteen kertomalla siihen kuuluvat jäsenet tai esimerkit.

Määritelmätyypejä tulisi käyttää harkiten sekä kontekstin että tarkoituksen mukaan. Ne vaikuttavat argumentin selkeyteen sekä termin käytön oikeellisuuteen.