lausepredikaadis

Lausepredikaatti, yleisesti käytettynä terminä lauseen predikaatti, tarkoittaa lauseen osaa, joka ilmaisee sen väitteen subjektille. Predikaatti kertoo, mitä tapahtuu tai minkä tilan subjekti on, ja se rakentuu verbin ympärille. Lausepredikaatti voi olla yksinkertainen (vain yksi verbi) tai monimutkainen (apuversion, negatiivisuuden tai partisiippien kanssa).

Rakenne ja muodot: Yksinkertainen predikaatti koostuu yleensä finite-verbistä, kuten lauseen pääverbistä. Monimutkaisissa predikaateissa voi olla apuverbi, negatiivinen muoto tai partisiippeja, esimerkiksi "olen matkalla", "on kirjoittanut" tai "enkä pidä tästä". Suomen kielessä predikaatti voi olla myös ei-verbinen: kopulallinen lause, jossa predikaatti koostuu olla-verbin finittisestä muodosta ja predikatiivisesta ilmaisusta, kuten "Hän on opettaja" tai "Kello on viisi".

Verbinneutraali ja verbiin liittyvä predikaatti eroavat toisistaan siten, että finite-predikaatti ilmaisee ajan, kategoriset piirteet (henkilö ja lukumäärä) sekä mahdolliset modukset. Non-finitit muodot, kuten infinitiivit ja partisiipit, voivat esiintyä predikaatin osana erityisesti monimutkaisissa aikamuodoissa tai passiivimuodoissa, esimerkiksi "ollut tekemässä" tai "tehtävänä ollessa".

Non-verbaalipredikaatit ovat yleisiä silloin, kun predikaatti ei ole pelkkä verbi, vaan koostuu copulasta (olla) ja predikatiivisesta ilmaisusta, kuten nimeke tai adjektiivi: "Talo on vanha" tai "Hän on kiireinen".

Esimerkkejä: "Kissa nukahtaa." (predikaatti: nukahtaa) "Hän on opettaja." (predikaatti: on opettaja) "En pelaa nyt." (predikaatti: pelaa, negatiivinen muoto "en") Tämä kuvaa lausepredikaatin keskeisen roolin kieliopillisessa rakenteessa.