latauspisteistä

Latauspisteet ovat sähköajoneuvojen lataamiseen tarkoitettuja infrastruktuurin yksiköitä, joissa ajoneuvon akku voidaan ladata sähköllä. Ne voivat olla julkisia (kaupunkien ja pysäköintialueiden latauspisteet), yksityisiä (yritysten parkkipaikat) tai työpaikka- ja taloyhtiöiden latauspaikkoja sekä osa laajempaa latausverkostoa.

Teknisesti latauspisteet tarjoavat erilaista tehoa ja liitäntöjä. Yleisin on tasasähköinen (AC) lataus, jonka teho on tyypillisesti 3,7–22 kilowattia. DC-lataus (pikalataus) voi tukea 50–350 kilowatin tehoja, riippuen laitteista ja ajoneuvon säätökyvystä. Yleisimmät liitännät ovat Type 2 -liitin (Mennekes) sekä DC-rajapinnat CCS2 ja CHAdeMO. Latauspisteet voivat olla tethered (johto kiinni pistoolissa) tai johtorajatonta, jolloin käyttäjä liittää oman kaapelin.

Käyttö riippuu pisteestä; useimmat latauspisteet edellyttävät rekisteröitymistä tai sovelluksen sekä/tai RFID-kortin käyttöä latauksen aloittamiseen. Maksut voivat perustua käytettyyn kilowattituntiin, aikaperusteiseen hintaan tai kiinteään latausmaksuun. Monilla latausverkostoilla on roaming-yhteydet, jolloin sama sovellus toimii useissa verkoissa.

Standardien ja turvallisuuden näkökulmasta latauspisteet noudattavat kansainvälisiä standardeja, kuten IEC 61851 ja IEC 62196, sekä tiedonsiirtoa varten ISO 15118 ja OCPP-ohjelmistoa. Laitteet suunnitellaan turvallisiksi, ja ne tarjoavat suojausominaisuuksia kuten ylijännitesuojaan, ylikuumenemisen ehkäisyyn ja hätäkatkaisijan.