kristalloidid

Kristalloidit ovat aineita, jotka liukenevat veteen muodostaen todellisia liuoksia, toisin sanoen hiukkaset jakautuvat tasaisesti liuottimeen eivätkä muodosta sameutta tai sedimenttiä. Tämä eroaa kolloideista, joiden hiukkaset ovat suurempia ja voivat jäädä suspensioon. Kristalloidit voivat olla esimerkiksi suoloja, sokereita tai happoja, jotka dissosioituvat ioneiksi tai molekyyleiksi veteen liuetessaan.

Biologiassa ja fysiologiassa kristalloidit ovat tärkeitä, sillä ne ovat usein aineenvaihdunnan tuotteita ja osallistuvat solujen toimintaan. Solunestessä ja veressä on monia tärkeitä kristalloidi-ioneja, kuten natrium, kalium, kloridi ja bikarbonaatti, jotka säätelevät muun muassa osmoottista painetta ja pH-tasapainoa. Nämä ionit ovat välttämättömiä hermoimpulssien johtumiselle, lihasten supistumiselle ja monille muille elintärkeille toiminnoille.

Laboratoriossa kristalloidien erottaminen kolloideista tapahtuu yleensä dialyysin avulla. Dialyysikalvo päästää lävitseen pienemmät kristalloidi-hiukkaset mutta pidättelee suuremmat kolloidit. Tämä tekniikka on tärkeä esimerkiksi proteiinien tai muiden suurten molekyylien puhdistamisessa. Kristalloidien ominaisuudet, kuten niiden kyky läpäistä kalvoja ja vaikuttaa liuoksen ominaisuuksiin, tekevät niistä keskeisiä monilla tieteen aloilla.