kosketusaikasta

Kosketusaikasta on termi, jota käytetään kuvaamaan aikakautta Suomessa ja muissa pohjoismaissa, jolloin ulkomaisten kontaktien määrä ja laajuus kasvoivat merkittävästi. Aikakauden tarkka ajoitus vaihtelee alueittain, mutta sitä pidetään pääasiassa keskiajan alkupuoliskon ja varhaismodernin ajan rajana. Arkeologiset ja historialliset lähteet sijoittavat kosketuksen yleisesti noin vuonna 800–1500-luvuille, erityisesti rannikkoseuduille ja kaupunkien syntyvaiheisiin.

Kontakti näkyi taloudellisina suhteina, kulttuurisina vaikutuksina sekä uskonnollisina muutoksina. Kaupankäynti skandinaavien, itänaapurien ja Baltian maiden kanssa toi mukanaan uusia esineitä ja teknologioita, kuten metallin työstöä, lasia ja keramiikkaa, sekä laajentunutta ideavaihtoa. Kristillinen kirkko ja hallinnon rakenteet muuttuivat kosketuksen kautta.

Lähteinä kosketusaikakautta koskeva tutkimus nojautuu arkeologiaan, esineistön tutkimukseen ja asutuksen muutoksiin sekä kirjallisiin lähteisiin, kuten kirkollisiin asiakirjoihin ja kaupunkien kronikoihin. Alueelliset erot ja ajoitukset ovat suuria, ja käsitettä käytetään kuvaamaan keskittynyttä prosessia, ei yhtä yhtenäistä aikajaksoa.

Kritiikkiä kosketuksesta on siinä, että termi rakentaa yhtenäisen kuvan moninaisesta ilmiöstä. Tutkimuksessa on tärkeää huomioida alueellinen variaatio, ajoitusvaihtelut ja, että muutos oli pitkäkestoinen prosessi.