korkokuoren

Korkokuori on kasvin peridermin ulkoinen suoja- ja eristemateriaali, joka muodostuu korkokambiumin toiminnan tuloksena. Se koostuu phellumin soluista, jotka ovat suberisoituneita ja kuolleita, minkä vuoksi korkokuori muodostaa vettä ja kaasuja läpäisemättömän kerroksen. Tämä kerros suojaa puuta kuivumiselta, ulkoisilta vaurioilta ja patogeeneiltä sekä toimii eristeenä.

Korkokuoren ominaisuuksiin kuuluu keveys, hyvä eristävyys sekä vesihöyryä ja kaasujen liikkumista rajoittava rakenne. Suberiinin ja muiden lipidejä sisältävien solujen vuoksi korkokuori on sekä vettä hylkivä että joustava, mikä antaa sille sekä kestävyyttä että kimmoisuutta.

Korkokuorta esiintyy useimmissa puulajeissa, mutta suurin taloudellinen merkitys on korkopuussa, Quercus suberissa. Korkokuorta kerätään säännöllisesti ilman, että puu kuolee: ulkokerroksen poisto tapahtuu noin 9–12 vuoden välein, ja puu pystyy uudistamaan korkokerroksensa.

Käytöltään korkokuori tunnetaan pääasiassa luonnollisena korkkipakkauksena, erityisesti viinipullojen korkkina. Lisäksi korkokuorta käytetään eristemateriaalina sekä erilaisissa rakennus-, sisustus- ja käyttötarkoituksissa.