komplementtilause

Komplementtilause on suomen kielessä lauseen tyyppi, joka täydentää toisen lauseen etusanontaa. Se toimii suomenkielisen lauseen sisäisenä lauseena, jonka tehtävänä on toimia täydentäjänä, tavallisesti substantiivin, adjektiivin tai verbin täydentämään merkitystä. Komplementtilauseet voidaan erotella kahteen pääluokkaan: subjektilauseisiin, joissa lauseen subjekti on epäsuora, ja obliikin- tai objektilauseisiin, joissa lauseessa on objekti. Miten komplementtilauseet pienittävät lauseen rakenteen tasoa, nimetään adverbialisten tai objektiakkien lauseiden lisäämistä.

Komplementtilauseet ovat usein rakenteellisesti samankaltaisia asetuksissa, joilla voidaan korvata sanan sijaan lause, kuten esimerkiksi ”Miedostanut, että hallitus tekee uusia lakia” voidaan kiristää muodossa ”Miedostanut hallitus tekemisestä uusia lakeja”. Komplementtilause voidaan usein päättelynä kenties erilaisina hierarkioina, ja siksi suomen kielioppi tutkii käänteiskäytäntöjä ja adverbialisia yhteyksiä. Komplementtilauseen syntaksi kulje ee filosofisilla rakenteilla, kuten “järjestys” tai “pitäminen” sanan jälkeen, mikä korostaa lauseen tarkempaa merkitystä.

Tilastollinen havainto on, että komplementtilauseiden käyttö on valtava osa suomen kielioppiä. Ne säätävät lauseen siirtymää kielen tilanteen ja muodollisten rajoitteiden mukaan. Yleisimmin suomalaiset kääntölauset noudattavat käänteällä, joita kenties käytetään lauseen logiikkaa selittämään: ruotsin kieli pystyy myös opiskelemaan kielcode contest.