kivetítés

Kivetitys on kuolemantuomion muoto, jossa syytetty tapetaan heittämällä kiviä. Sana juontuu sanoista kivet ja -itys, joka muodostaa toiminnan nimen. Rangaistusta on historiallisesti sovellettu useissa kulttuureissa sekä uskonnollis-lainsäädännöllisissä järjestelmissä.

Historian saatossa kivettyminen on esiintynyt Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, Etelä- ja Keski-Aasiassa sekä joillakin eurooppalaisilla alueilla. Tyypillisesti se on liittynyt vakaviin rikoksiin kuten aviorikokseen tai uskonnollisten lakien rikkomiseen, ja toteutus on ollut julkinen. Menetelmän yksityiskohdat, kuten kivien koko ja keräyspaikka, ovat vaihdelleet kulttuurien sekä ajanjaksojen mukaan.

Nykyään suurin osa maista on poistanut kivettyksen kuolemantuomion muotona. Kansainvälinen oikeus ja ihmisoikeusjärjestöt pitävät sitä ihmisarvon loukkauksena, ja se on kielletty monissa lainsäädäntömuodoissa tai käytännöissä. Joissakin maissa on edelleen ollut kirjauksia mahdollisesta rangaistuksesta, mutta käytännön toteutukset ovat harvinaisia ja yleisesti viranomaisten sekä kansainvälisen paineen alla.

Keskustelu kivettymisestä heijastaa ristiriitaa kulttuuristen traditioiden ja nykyajan ihmisoikeusnormien välillä sekä kysymyksiä oikeudenmukaisesta prosessista, syrjimättömyydestä ja rangaistuksen tarkoituksesta.