kaksoissokkoutuksen

Kaksoissokkoutus on menetelmä, jota käytetään tieteellisissä tutkimuksissa, erityisesti kliinisissä kokeissa, pyrkien minimoimaan harhan vaikutusta tuloksiin. Tässä asetelmassa sekä tutkimukseen osallistujat että tutkijat, jotka ovat suorassa vuorovaikutuksessa osallistujien kanssa tai keräävät dataa, ovat tietämättömiä siitä, kuka saa varsinaista hoitoa (esimerkiksi lääkettä) ja kuka saa lumelääkettä tai vertailuhoitoa.

Kaksoissokkoutuksen tarkoituksena on estää niin kutsuttu odotusvaikutus eli plasebovaikutus, jossa osallistujien odotukset hoidon tehosta voivat vaikuttaa heidän kokemuksiinsa ja tuloksiinsa. Samalla se estää tutkijoiden tahattoman tai tahallisen harhan, joka voisi ilmetä esimerkiksi mittausvirheinä tai tulosten tulkinnassa, jos he tietäisivät osallistujien ryhmäjaon.

Kaksoissokkoutuksen toteuttaminen vaatii huolellista suunnittelua. Hoidot, olipa kyseessä lääke tai lumelääke, on valmistettava siten, että ne ovat ulkonäöltään, maultaan ja muilta ominaisuuksiltaan identtisiä. Kolmas osapuoli, joka ei osallistu tutkimuksen toteuttamiseen tai datan keräämiseen, vastaa yleensä hoidon annostelun ja ryhmäjaon hallinnoinnista. Vasta kun kaikki data on kerätty ja analysoitu, "sokkoutus" puretaan, eli osallistujien ja tutkijoiden ryhmäjako paljastetaan. Kaksoissokkoutus on yksi tehokkaimmista tavoista varmistaa tutkimuksen luotettavuus ja tulosten objektiivisuus.