johdannaismorfologioita

Johdannaismorfologia on kielitieteen osa-alue, joka tutkii sanojen muodostumista uusiksi sanoiksi käytetyillä morfeemeilla. Se eroaa taivutusmorfologiasta, joka muokkaa sanojen oikeaa muotoa esimerkiksi aikojen, lukujen tai sijamuotojen mukaan, kun taas johdannaismorfologia luo uusia sanoja ja usein muuttaa sanan luokkaa tai merkitystä.

Johdannaismorfologia hyödyntää erilaisia affiktiiveja eli affixeja sekä sanan sisäisiä juurten muutoksia. Yleisiä rakenteita ovat etuliitteet, jälkiliitteet ja sisäiset muotoiset liitteet, jotka voivat muun muassa muodostaa nominaaleja verbeistä tai muuta sanaluokkaa adjektiiveista substantiiveiksi. Esimerkkejä yleisistä johdannossistapeista ovat lukija (lukea → lukija), kirjoittaja (kirjoittaa → kirjoittaja) sekä -minen, joka muuttaa verbin toiminnan tai tapahtuman nouniksi (lukeminen, kirjoittaminen).

Suomessa johdannaismorfologia on erityisen tuottavaa ja monipuolista, mikä johtaa runsaaseen sanojen kiertoon ja sanaston rikastumiseen. Derivaatio voi esimerkiksi muuttaa sanan luokkaa (verbi → substantiivi), tarkentaa merkitystä tai luoda kokonaan uuden käsitteen. Samoissa prosesseissa voi ilmetä sekä semanttista että syntaktista muutosta, ja osassa tapauksista merkitys kehittyy tai laajenee säilyttäen alinalyysin.

Kielentutkimuksessa johdannaissuhtautuu läheisesti sanaston kehitykseen, tuotokseen ja kieliyhteisön tarpeisiin. Se liittyy myös yhteen affiksien fuusioitumiseen, sanan yhdistymiseen (sommitelma) sekä kielen typologisiin eroihin siinä, miten erilaiset kielet käsittelevät muotoa ja merkitystä.