interferenssimikroskopiaa

Interferenssimikroskopia on optinen mikroskopiamenetelmä, joka hyödyntää valon interferenssiä kuvankäsittelyssä. Se perustuu siihen, että valo käyttäytyy sekä aaltoina että hiukkasina. Interferenssimikroskoopissa näyte asetetaan optisen polun osaksi, ja valon kulkua verrataan vertailusäteen kulkuun. Kun näyte muuttaa valon vaihetta, se ilmenee interferenssikuviona, joka kertoo tietoa näytteen optisista ominaisuuksista, kuten paksuudesta ja taitekertoimesta.

Tämä tekniikka on erityisen hyödyllinen läpinäkyvien ja värittömien näytteiden, kuten solujen ja biologisten kudosten, tutkimisessa, joita perinteisillä kirkaskenttä mikroskoopeilla on vaikea havaita selvästi. Interferenssimikroskopia pystyy visualisoimaan näytteen korkeusprofiilin ja optisen paksuuden erot ilman tarvetta värjäykselle, mikä tekee siitä ei-invasiivisen menetelmän. Eri interferenssimikroskooppityyppejä ovat esimerkiksi Michelson-interferometriin perustuvat mallit ja Mach–Zehnder-interferometriin perustuvat mallit.

Menetelmää käytetään laajasti biologian, lääketieteen ja materiaalitieteen tutkimuksessa erilaisten pintojen topografian, ohuiden kalvojen paksuuden mittaamisen ja biomolekyylien vuorovaikutusten tutkimisen apuna. Sen kyky tuottaa kvantitatiivista tietoa näytteen optisista ominaisuuksista tekee siitä arvokkaan työkalun monilla tieteenaloilla.