induktiivisuuden

Induktiivisuus on sähkökomponentin tai piirin ominaisuus, joka vastustaa muuttuvia virtoja. Tämä vastustuskyky johtuu siitä, että kun virta muuttuu johtimessa, se synnyttää ympärilleen muuttuvan magneettikentän. Tämä muuttuva magneettikenttä puolestaan indusoi johtimeen jännitteen, joka vastustaa alkuperäistä virran muutosta. Tämä ilmiö tunnetaan sähkömagneettisena induktiona.

Induktiivisuuden yksikkö on henry (H), joka on nimetty amerikkalaisen fyysikon Joseph Henryn mukaan. Yksi henry vastaa induktanssia, jossa yhden ampeerin virran muutos sekunnissa indusoi yhden voltin jännitteen.

Komponentteja, jotka on suunniteltu hyödyntämään tätä ominaisuutta, kutsutaan keloiksi tai induktoreiksi. Kelat ovat yleisiä sähköpiireissä, ja niitä käytetään monenlaisissa sovelluksissa, kuten suodattimissa, oskillaattoreissa ja muuntajissa. Ne varastoivat energiaa magneettikenttään virran ollessa päällä ja vapauttavat sen, kun virta pienenee.

Induktiivisuus riippuu kelan fyysisistä ominaisuuksista, kuten kierrosten määrästä, kelan läpi kulkevan johtimen paksuudesta ja kelan sisällä olevan ytimen materiaalista. Mitä enemmän kierroksia ja mitä suurempi sydän, sitä suurempi induktanssi yleensä on. Samoin, ferromagneettisten materiaalien käyttö ytimessä lisää induktanssia merkittävästi verrattuna ilmassa tai ei-magneettisessa materiaalissa oleviin keloihin.