glykoosireiteistä

Glykoosireitit viittaavat biokemiallisiin polkuihin, joissa glukoosimolekyyliä muunnetaan tai hajoitetaan. Tärkein ja tunnetuin näistä on glykolyysi, joka on soluhengityksen ensimmäinen vaihe. Glykolyysissä yksi glukoosimolekyyli (kuusihiilinen hiilihydraatti) pilkotaan kahdeksi pyruvaattimolekyyliksi (kolmehiilinen yhdiste). Tämä prosessi tapahtuu sytoplasmassa ja tuottaa pienen määrän ATP:tä (adenosiinitrifosfaatti), joka on solun ensisijainen energiayksikkö, sekä NADH:ta (pelkistynyt nikotiiniamidiadeniinidinukleotidi), joka on elektroninkuljettaja.

Glykolyysi on anaerobinen reitti, eli se voi tapahtua sekä hapellisissa että hapettomissa olosuhteissa. Hapettomissa olosuhteissa pyruvaatti voi edelleen muuttua esimerkiksi laktaatiksi (maitohappofermentaatio) tai etanoliksi (alkoholi-fermentaatio), riippuen organismin tyypistä. Nämä fermentaatioreitit regeneroivat NAD+:aa, jotta glykolyysi voi jatkua.

Hapellisissa olosuhteissa pyruvaatti kulkeutuu mitokondrioihin, missä se muunnetaan asetyyli-CoA:ksi. Tämä asetyyli-CoA osallistuu sitten sitruunahappokiertoon (Krebsin sykli) ja sitä seuraavaan oksidatiiviseen fosforylaatioon, jotka tuottavat huomattavasti enemmän ATP:tä. Lisäksi glukoosilla on merkitys myös glykogeenin synteesissä (glykogeneesi), jossa glukoosimolekyylejä varastoidaan glykogeeniksi erityisesti maksassa ja lihaksissa. Toisaalta glykogeenin hajotus (glykogenolyysi) vapauttaa glukoosia tarpeen mukaan.