antigeenitesteillä

Antigeenitesteillä tarkoitetaan nopeita diagnoosimenetelmiä, jotka havaitsevat viruksen antigeeneja eli proteiineja. Yleisimmät ovat nopeita, point-of-care -testejä, joita voidaan käyttää sekä terveydenhuollossa että kotikäytössä. Testit tarjoavat tuloksen yleensä 15–30 minuutissa eikä vaadi laboratorioinfrastruktuuria.

Toimintaperiaate perustuu immunokemialliseen menetelmään: näytteestä etsitään tiettyjä viruksen proteiineja antibakteeristen tai vasta-aineparien avulla. Yleisimmin käytetään sivuttaisliuos- eli lateral flow -tyyppisiä laitteita, joissa tulos näkyy visuaalisena viivana tai vastaavana merkkinä testialustalla. Näyte otetaan yleensä nenä- tai kurkkunäytteenä; osa testeistä sopii myös nenän limakalvolta tai syljestä.

Käyttö ja tulkinta vaihtelevat testin mukaan, mutta perusohjeet ovat samankaltaisia: positiivinen tulos viittaa epäiltyyn virustartuntaan, mutta epävarmuustekijöitä on. Negatiivinen tulos ei aina poissulje infektiota, erityisesti jos virusta on vähän tai testaus on tehty liian aikaisin tai myöhäisessä vaiheessa. Siksi negatiivinen tulos ei aina poista tarpeen seurannalle tai lisätutkimukselle, jos oireet jatkuvat tai altistus on ollut. Usein suositellaan varmistamaan tulos PCR-tutkimuksella, erityisesti riskiryhmissä tai epäilyttävissä tapauksissa.

Tehokkuus vaihtelee: spesifisyys on yleensä korkea, mutta sensitiivisyys vaihtelee testimerkin ja virustason mukaan. Antigeenitestien etuja ovat nopeus, alhainen kustannus ja mahdollisuus kotikäyttöön; rajoitteina ovat alhaisempi herkkyys verrattuna PCR-tutkimuksiin ja tarve noudattaa ohjeita sekä mahdollinen tarve toistolla tai vahvistusmittauksella.