aktiivihiilisuodatus

Aktiivihiilisuodatus on fysikaalinen puhallus- tai vesijärjestelmissä käytetty suodatusmenetelmä, jossa epäpuhtaat aineet sitoutuvat aktiivihiilen (aktiivihiilin) pintaan. Aktiivihiili on erittäin suurella pinta-alalla varustettu porous-materiaali, jonka monipuoliset porekoot mahdollistavat sekä suurten että joidenkin pienempien molekyylien adsoorpion.

Prosessi perustuu adsorptioon: epäpuhtauksien molekyylit tarttuvat hiilen pintaan ja siirtyvät siihen kiinni oleviin pintakoloihin. Tehokkuuteen vaikuttavat aineen luonne, hiilen pinoitus, porekoko ja yhteysajan pituus sekä lämpötila. Huuhtelu ja kilpailu muiden molekyylien kanssa voivat heikentää suodatustehoa.

Sovellukset jakautuvat pääosin vesihuoltoon ja ilmanpuhdistukseen. Vesijärjestelmissä aktiivihiilisuodatus poistaa klorin hajun ja maun, orgaanisia yhdisteitä, aromaattisia yhdisteitä sekä joidenkin torjunta-aineiden jälkiä, ja sitä käytetään sekä kotitalouksien että kunnallisen veden käsittelyssä. Ilmansuodatuksessa se poistaa VOC-yhdisteitä, hajuja sekä joidenkin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden epäpuhtauksia, erityisesti ilmanpuhdistimissa ja kaivos- sekä teollisuussovelluksissa.

Tyypillisiä hiilejä ovat rakeinen aktiivihiili (GAC), aktivoitu suodatinblokki ja impregnatoidut hiilituotteet. Suodatuskapasiteetti heikkenee ajan myötä, jolloin suodatin on vaihdettava tai hiili regeneroitava lämmittelyllä (rehydrataatio) tai tuotannossa palautettavalla prosessilla. Käsittelyn kustannukset, regenerointia koskevat ympäristö- ja turvallisuusnäkökulmat sekä hylkyvaatimukset vaikuttavat päätöksiin. Aktiivihiilisuodatus tarjoaa kustannustehokkaan ratkaisun laajalle valikoimalle orgaanisia epäpuhtauksia vastaan, mutta ei ole kaikenkattava ratkaisu kaikkiin epäpuhtauksiin.