Valoaltistuksen

Valoaltistus tarkoittaa kohteen altistumista valolle. Sitä tarkastellaan eri konteksteissa: fysiikassa ja optiikassa valon ominaisuuksien vaikutuksista sekä teknisissä sovelluksissa kuten valokuvauksessa; biologiassa ja lääketieteessä valon vaikutuksesta biologisiin prosesseihin, kuten unirytmeihin ja mielialaan. Eri alueilla korostuvat eri valo-ominaisuudet, kuten spektri, intensiteetti ja altistuksen kesto.

Fotografiassa valoaltistus ratkaisee kuvan kirkkauden ja näkyvyyden. Altistus riippuu valon kirkkaudesta, altistusajasta sekä kameran asetusista: aukosta (f-arvo), suljinajasta ja ISO-arvosta. Näiden kolmen tekijän suhde määrittää, onko kuva ylivalotettu, alivalotettu vai oikein valoitu. Valotusta seurataan ja säädetään sekä mittaamisen että kuvausolosuhteiden perusteella, ja kameran automaattiset tilat sekä manuaalisäät antavat keinoja hallita dynamiikkaa ja kuva-areita.

Biologiassa valoaltistus vaikuttaa ihmisen ja muiden eliöiden vuorokausirytmeihin, vireystilaan ja mielialaan. Sininen valo erityisesti voi vaikuttaa melatoniinin tuotantoon ja herätykseen. Aamulla käytetään usein kirkasta valoaltistusta, joka on useiden tuhansien luxien luokkaa ja kestää useita kymmeniä minuutteja, mutta suositukset vaihtelevat yksilöllisesti ja sovelluksesta riippuen.

Turvallisuus ja mittaus: Liiallinen UV-altistus voi vaurioittaa ihoa ja silmiä. Suojavarusteet kuten UV-suoja/aurinkolasit, suojaavat vaatteet sekä aurinkovoide ovat tärkeitä suojatoimia. Valoaltistusta mitataan yleisesti lux- tai muun valaistusmittausteknologian avulla, ja altistuksen tietoja käytetään sekä teknisissä sovelluksissa että terveydellisten ohjeiden laatimisessa.