Puhdistumisastetta

Puhdistumisaste, eli puhdistuksen aste, on mitta siitä, miten täydellisesti aine, virta tai järjestelmä on puhdistettu epäpuhtauksista tai ei-toivotuista aineista. Se kuvaa sekä poistettujen epäpuhtauksien määrää että lopullisen laadun tasoa suhteessa alkuperäiseen tilaan. Puhdistumisastea käytetään laajasti sekä teollisissa prosesseissa että tutkimuksessa.

Puhdistumisaste ilmoitetaan usein prosentteina. Yleinen määritelmä on (C_in − C_out) / C_in × 100, jossa C_in on prosessiin syötävän epäpuhtauden pitoisuus ja C_out lopullisen tuotteen tai jäännösten pitoisuus. Eri sovelluksissa voidaan käyttää erilaisia mittayksiköitä ja kriteerejä: esimerkiksi tietyissä tapauksissa mitataan muiden epäpuhtauksien kokonaismäärä, massaprosentteja tai molekyylikoostumusta, ei ainoastaan yhtä ainetta.

Sovelluksia on monia. Vedenkäsittelyssä puhditumisaste kuvaa poistetun epäpuhtausmäärän suhdetta alkuperäiseen pitoisuuteen. Teollisuudessa ja farmaseuttisessa tuotannossa sitä käytetään tuotteen laadun, turvallisuuden ja hyväksyntien varmistamiseen. Ilman- ja ilmapuhdistuksessa se mittaa hiukkasten, epäperäisten kaasujen tai orgaanisten yhdisteiden poistotehoa. Laboratoriopuhdistuksessa se kuvaa yleensä tarvittua puhtausastetta ennen kokeita tai valmistusta.

Mittausmenetelmät riippuvat kohteesta ja vaaditusta tarkkuudesta; käytetty analyysi voi olla GC, HPLC, spektroskopia tai massaspektrometria. Tulkinta vaatii kontekstin: mikä epäpuhtaus on relevantti ja millaiset vaatimukset laatuasetelma asettaa.