Magneettikenttävaimennus

Magneettikenttävaimennus, tai englanniksi magnetic field damping, on ilmiö, jossa ulkoisen magneettikentän vaikutusta heikennetään tai estetään tietyn materiaalin tai rakenteen avulla. Tämä perustuu usein materiaalien diamagneettisiin tai paramagneettisiin ominaisuuksiin, tai se voidaan toteuttaa aktiivisten magneettikentän neutralointijärjestelmien avulla.

Yleisin tapa toteuttaa magneettikenttävaimennusta on käyttää korkean permeabiliteetin omaavia materiaaleja, kuten permalloyta tai pehmeää rautaa. Nämä materiaalit houkuttelevat magneettikentän linjoja ja ohjaavat ne itsensä läpi, jolloin ulkopuolelle jäävä kenttä on huomattavasti heikompi. Tätä menetelmää käytetään esimerkiksi herkän elektroniikan suojaamiseen ulkoisilta magneettikentiltä, kuten magneettikuvauslaitteiden (MRI) läheisyydessä.

Aktiivinen magneettikenttävaimennus perustuu siihen, että mitataan ulkoista magneettikenttää ja luodaan sitten vastakkainen magneettikenttä, joka neutraloi alkuperäisen kentän. Tämä vaatii antureita, ohjauselektroniikkaa ja magneettikenttää tuottavia keloja. Aktiivisia järjestelmiä käytetään sovelluksissa, joissa vaaditaan erittäin tarkkaa magneettikentän hallintaa, kuten tieteellisissä kokeissa tai avaruusaluksissa.

Magneettikenttävaimennusta tarvitaan monenlaisissa sovelluksissa, joissa ulkoisten magneettikenttien häiritsevä vaikutus on minimoitava. Tällaisia ovat esimerkiksi sähkömekaanisten laitteiden, kuten kiintolevyjen ja magneettisten antureiden, toiminnan varmistaminen, sekä tieteellisten mittalaitteiden tarkkuuden säilyttäminen.