Limakertymät

Limakertymät viittaavat yleensä limakalvojen tai liman erittävien rauhasten tuottamaan limakerrokseen, joka voi kertyä elimistön eri osiin. Limakalvot peittävät monia sisäelimiä ja onteloita, kuten suuontelon, nenän, keuhkoputket, ruoansulatuskanavan ja virtsateiden. Liman päätehtävänä on kosteuttaa ja suojata näitä alueita, helpottaa aineiden kulkeutumista sekä toimia esteenä patogeeneille.

Kertyneet limakertymät voivat olla normaalia fysiologista ilmiötä, mutta niiden liiallinen määrä tai muutokset voivat osoittaa terveysongelmia. Esimerkiksi nenän limakalvon tulehdus, kuten nuha, johtaa lisääntyneeseen liman tuotantoon. Keuhkoissa limakertymät voivat kerääntyä keuhkoputkentulehduksen tai astman yhteydessä, vaikeuttamalla hengitystä. Ruoansulatuskanavassa limakertymät voivat liittyä mahahaavaan tai tulehdukselliseen suolistosairauteen, kuten Crohnin tautiin.

Limakertymien poistaminen tai niiden määrän vähentäminen tapahtuu yleensä oireenmukaista hoitoa käyttäen, kuten nenän huuhtelua, liman ohentavia lääkkeitä tai tulehduskipulääkkeitä. Jos kertymät ovat merkki vakavammasta sairaudesta, kuten keuhkoputkien tukkeutumisesta tai vakavasta tulehduksesta, tarvitaan lääkärin arvio ja hoito. Limakertymien tutkimiseen voi kuulua myös näytteiden ottaminen mikrobiologista tai histologista tutkimusta varten.

Liman koostumus ja ominaisuudet voivat vaihdella sairauden tai kehon tilan mukaan. Esimerkiksi märkivä limakertymä viittaa bakteeri-infektioon, kun taas limakalvon turvotus tai punoitus voi olla merkki allergisesta reaktiosta tai ärsytyksestä. Asianmukainen diagnoosi edellyttää usein lääkärin tutkimusta ja mahdollisesti lisätutkimuksia.